Lääkinnälliset laitteet

Miten lääkinnällisiä laitteita valvotaan, huolletaan ja käytetään?

Miten lääkinnällisiä laitteita valvotaan, huolletaan ja käytetään?

Lääkinnälliset laitteet (englanniksi medical devices) ovat terveydenhuollossa käytettyjä usein teknologiaan pohjautuvia laitteita, joiden tarkoituksena on antaa tarkempia tuloksia, auttaa terveysalan ammattilaisia potilaiden diagnosoinnissa ja monitoroinnissa sekä nopeuttaa prosesseja, joita alalla on runsaasti. Myös välineet, ohjelmistot, tarvikkeet ja laitteistot ovat usein kuitenkin myös nimetty lääkinnälliiksi laitteiksi, sillä niitä käytetään potilaiden hoidossa monipuolisesti.

Näitä laitteita otetaan käyttöön yhä enenevissä määrin, sillä ne usein tuovat myös suuria taloudellisia etuja, kun laite on valittu oikein ja se on laadultaan korkeaa tasoa. Innovaatioteknologian puolella yksi merkittävimmistä suuntauksista onkin juuri terveydenhuolto ja sosiaalitoimi, sillä siellä apua kaivataan eniten ja kysyntää on sekä julkisella että yksityisellä puolella.

Lääkinnälliset laitteet ovat tarkkaan valvottuja ja standardoituja

Vaikka lääkinnällisille laitteille on suuri tarve niin kuka tahansa ei kuitenkaan voi tuoda lääkinnällistä laitetta markkinoille miten haluaa. Lääkinnällisistä laitteista on direktiivi, joka ohjaa sitä, miten laite tulee suunnitella ja valmistaa. Tämän Euroopan unionin asettaman ja valvoman direktiivin tarkoituksena on ennen kaikkea varmistaa potilaiden turvallisuus, ja täten laitteet eivät saa olla riski potilaan turvallisuudelle ja terveydelle. Standardeja ei sinänsä ole pakko noudattaa, mutta niiden noudattamisesta on tullut alan käytäntö siinä määrin, että kehitettyä lääkinnällistä laitetta voi olla miltei mahdotonta saada kaupaksi, mikäli se ei täytä määriteltyjä standardeja. Suomessa näitä standardeja antaa Suomen Standardoimisliitto SFS ry.

Euroopan Unionin alueella kaikilla lääkinnällisillä laitteilla on oltava CE-merkintä. Tämä merkintä on kuin vakuutus siitä, että kyseinen laite täyttää kaikki EU:n direktiivissä asetetut vaatimukset ja on siten kelpoinen sosiaali- ja terveydenhuollon käyttöön sillä tavalla, kuin se on käyttöön suunniteltu. Tämän lisäksi käytössä on myös ISO 13485 standardi, joka on kansainvälisesti tunnustettu standardi lääkinnällisille laitteille. Standardi poikkeaa muista laadunvalvonnan ISO-standardeista siten, että se pitää sisällään muun muassa steriiliyden sekä riskien määrittämisen laadinnan.

iäkkäät henkilöt

Millaisia teknisiä laitteita ja apuvälineitä vanhustenhuollossa käytetään? 

Millaisia teknisiä laitteita ja apuvälineitä vanhustenhuollossa käytetään?

Sosiaali- ja terveydenhuollossa ihminen, inhimillisyys ja käden taidot ovat edelleen ne, jotka kantavat pitkälle ja ovat myös eettisesti tärkeitä arvoja. Potilaan kunnioittaminen ja parhaan mahdollisen hoidon antaminen korostuu etenkin ikäihmisten hoidossa, jossa on omat erikoispiirteensä, joita työikäisten ja nuorten hoito ja hoiva ei vaadi. Ikäihmisten hoitamisen haasteena ovat useiden sairauksien ja yleisen fyysisen kunnon heikkenemisen lisäksi muistia heikentävät tekijät sekä myös psykologiset ja sosiaaliset haasteet. Yhä useampi ikäihminen viettää aikaa yksin, joten yksinäisyyttä onkin pidetty yhtenä henkisen puolen haasteista vanhustenhoidossa.
Vanhustenhoidossa käytetään myös paljon teknisiä välineitä, apuvälineitä sekä lääkinnällisiä laitteita, jotka hyödyttävät parhaimmillaan sekä potilasta että hoitohenkilökuntaa. Välineitä tehdään moneen tarkoitukseen aina kuulon tai muistin parantamisesta erilaisiin nostolaitteisiin tilanteissa, joissa ikäihminen ei pysty enää itse nousemaan sängystä. Tässä artikkelissa tuodaan ilmi asenteet ja niiden vaikutukset välineiden suunnittelussa sekä erilaisia välinetyyppejä, jotka helpottavat ikäihmisten arkea.

Ikäihmisten asenteet teknisiä laitteita ja apuvälineitä kohtaan

Apuvälineiden, teknisten laitteiden ja lääkinnällisten laitteiden käyttöönotto kuulostaa usein helpolta ja itsestäänselvältä etenkin nuoremman sukupolven näkökulmasta. Ikäihmisille tilanne on toinen, sillä monia edelleen jännittää etenkin kosketusnäytölliset tai useita painikkeita sisältävät laitteet. Vaikka ikäihmiset ovat huomattavasti paljon nopeampia oppimaan teknologisia laitteita kuin mitä 10 vuotta sitten, on yleinen pelko laitteita kohtaan edelleen todellinen.

Välineiden suunnittelussa onkin otettava huomioon asenteet teknologiaa kohtaan sekä myös mahdolliset fyysiset rajoitteet, jotka voivat hankaloittaa tai estää laitteen käytön. Välineiden ja laitteiden on oltava yksinkertaisia ja yksiselitteisiä, eikä yhteen laitteeseen ole järkevää sijoittaa useita eri toimintoja. Tämä käytännössä toteutuu hyvin alalla. Käyttäjäystävällisyys ja käyttäjälähtöinen suunnittelu on kuitenkin pidettävä mielessä. Lisäksi, laitteen käytön neuvontaan ja opastamiseen täytyy lääkärillä, sairaan- tai lähihoitajalla tai muulla henkilökunnalla olla tarvittava tietotaito laitteen käytöstä sekä kärsivällisyyttä ja kykyä ymmärtää ikäihmisen kokemia haasteita ja tunteita apuvälineiden, teknisten laitteiden ja lääkinnällisten laitteiden suhteen.

terveys

Viisi terveydenhuollon kohtaamaa haastetta nyt ja tulevaisuudessa

Terveydenhuollon resursseista ja niiden riittävyydestä on keskusteltu ja kiistelty useita vuosia, ja jokaisella toimijalla, yksiköllä ja yksilöllä on aiheesta oma näkemys ja mielipide. Sosiaali- ja terveysuudistuksen eteneminen on kaatunut epätasa-arvoisuuteen sekä ylipäätään siihen, että uudistuksessa asetettuihin tavoitteisiin ei kyseisellä suunnitelmalla päästä asiantuntijoiden arvioiden mukaan.

Tarve uudistukselle kuitenkin on, sen tietää meistä jokainen. Terveydenhuolto kohtaa useita haasteita, joista tässä tuomme esiin niistä viisi suurinta haastetta – resurssien saatavuus ja puute, ajankäyttö, tiimityöskentely, palveluiden saatavuus sekä julkisen ja yleisen sektorin roolit terveydenhuollossa. Näihin kaikkiin tulisi hakea ratkaisuja useasta näkökulmasta, joista teknologian laajempi käyttöönotto on edelleen liian vähän hyödynnetty ratkaisu.

Resurssien saatavuus ja puute

Resurssipula on todellinen, kun puhutaan Suomen sosiaali- ja terveydenhuollosta. Pulaa on usein lääkäreistä ja etenkin hoitajista, jotka joutuvat jakamaan aikansa yhä useammalle potilaalle. Tällöin hoidon olennainen vaihe eli potilaan hoiva ja huolenpito jää niukaksi, kun sairaanhoitajille jää aikaa lähinnä lääkkeiden antamiseen ja fyysisen terveyden kannalta olennaisten asioiden tarkistamiseen. Resurssit myöskin jakautuvat epätasaisesti kunnittain ja alueittain, ja vauraammilla kunnilla on varaa tarjota parempaa hoitohenkilökunnalle. Alan resurssipula näkyy myös välineissä, mutta suurin haaste on nimenomaan alan työntekijämäärän tarve. Työtä tehdään käsin, ja kasvavat potilasmäärät esimerkiksi vanhustenhuollossa lisäävät hoitajien tarvetta. Säästöjä täytyisi kuitenkin saada, jotta on varaa myös palkata lisää osaavaa henkilökuntaa.

Esimerkiksi FREE! -kevytyrittäjien palkkaamista terveydenhuollon erilaisiin prosesseihin on jo pitkään pidetty eräänlaisena mahdollisuutena huutavaan resurssipulaan. Kevytyrittäjyyden avulla olisi mahdollista ulkoistaa terveydenhuoltoa kuormittavia resursseja, palkkaamalla ns. freelancer-sopimuksilla työskenteleviä itsenäisiä yrittäjiä.